Kirkkokatu 65 - Kalastaja John Ekman

John Ekman

Kalastaja

(s. 1897 - k. 1970)

John Ekman oli Kaskisten viimeisiä vanhanaikaisia rannikkokalastajia ja asui tässä talossa vaimonsa Serafinan kanssa. Ekman oli taitava kalamies, ja hän teki töitä kesät talvet.

Johnin isä Wilhelm oli kotoisin Närpiön Nämpnäsistä, ja lähti nuorena miehenä Yhdysvaltoihin, Montanaan. Wilhelm kuitenkin palasi tälle seudulle ja muutti Kaskisiin vaimonsa Johanna Mickelsdotter Westerbackin kanssa. Aluksi perhe asui Eskilsön saaressa Kaskisten edustalla. Heidän lapsensa saivat tutustua pienestä pitäen kalastukseen ja metsästykseen.

Eskilsön saari kuului silloin kuten nykyäänkin Närpiöön eikä Kaskisiin. Koska John Ekman oli siten närpiöläinen, häneltä evättiin pääsy Kaskisten kansakouluun. Niinpä hän kävi Karolina (Lina) Ahlmanin yksityistä koulua. Ahlmanin koululla oli hyvä maine ja sen valitsivat monet kaskislaisetkin lastensa opintien aluksi. Kaksivuotisen yksityiskoulun päätyttyä Ekmanin perhe muutti Kaskisten puolelle ja John pääsi kansakouluun. John lopetti koulunkäyntinsä kuitenkin melko varhain ja aloitti ammattikalastuksen.

John työskenteli ensin Ågren & Ahlqvistin veneissä apumiehenä. Vuonna 1915 hänen naapurinsa Karl Norrgård kuoli ja John sai ottaa hänen paikkansa venekunnassa. John sääli naapurivainaan nuorta leskeä Augustaa ja meni kolmen vuoden kuluttua tämän kanssa naimisiin.

Tämä talo osoitteessa Kirkkokatu 65 oli alunperin Karl Norrgårdin rakentama vuonna 1909. Leski Augustan uuden avioliiton myötä se siirtyi John Ekmanin omistukseen. Ekman sai myös haltuunsa Norrgård-vainaan kalastusveneen, pyydykset, venevajan ja laiturin. Augusta kuitenkin kuoli jo vuonna 1924 ja nyt John Ekman jäi puolestaan leskeksi.

Kahden vuoden kuluttua Kaskisissa oli arpajaisjuhlat, jonne Närpiöstä pyöräili muuan Serafina "Fina" Mickelsdotter Pellfolk. John ja Serafina kohtasivat. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. He saivat elää vanhaksi yhdessä tässä talossa, ja syntyipä heille yksi tytärkin, Iris.

John oli pihi mies ja käytti mieluummin purjeita kuin moottoria, vaikka sellainenkin hänen veneestään löytyi. Erityisesti sota-aikana polttoaine oli kallista, joten John Ekmanin purjehdustaito säästi häneltä pitkän pennin.

Serafina ompeli miehelleen purjeet saksalaisista jauhosäkeistä. Säkeissä olleen Saksan vaakunakotkan Serafina sommitteli koristeeksi keskelle purjetta. Tämä purje on edelleen tallella ja nähtävillä Kaskisten Kalastusmuseon kokoelmissa. Serafina ompeli myös paitoja ja henkselihousuja. Kalastajien vaatteet kyllästettiin ennen käyttöä pellavaöljyssä, jotta ne hylkisivät paremmin kosteutta. Kalastajilla oli myös vedenpitävät eväspussit, jotka oli tehty hylkeennahasta.

Serafinan ja Johnin pihassa ei ollut koristeellista puutarhaa eikä ruohokenttiä, vaan tontti oli valjastettu viljelyskäyttöön suureksi perunamaaksi.

John ei ollut toisten kaskislaisten kalastajien tapaan kiinnostunut useamman veneen yhteisestä verkkokalastuksesta. Hän kalasti mieluummin yksinään tytär Iris ainoana apulaisenaan. Aina kesken kalastusreissujen ei päästy kotiin nukkumaan, vaan yövyttiin Tunngrundin kalastajasaunassa. Kalastajat kokoontuivat sinne kuivattelemaan vaatteitaan, ruokailemaan ja kertoilemaan toisilleen toinen toistaan jännittävämpiä tarinoita myrskyistä, onnettomuuksista ja verrattomista kalasaaliista.

John Ekman oli kaskislaisten oma meteorologi - hän osasi lukea tulevien säiden ennusmerkit taitavasti. Häneltä käytiin kysymässä suotuisat merelle lähtemisen ajat.

Kevättalvisin John Ekman oli ainoa, joka lähti jään reunalle hylkeenpyyntiin.
Muut tapasivat pyytää hylkeitä verkoilla syksyisin. Toisinaan John Ekman hankki lisätienestiä tekemällä hommia lautatarhalla ja paikallisella sahalla.

1960-luvulla kaupunkiin rakennettiin ensimmäiset modernit vuokratalot, jolloin kalastajakillan puheenjohtaja ehdotti, että John muuttaisi sinne. Olisihan kaakelipönttö mukavampi kuin jäädyttää vanhaa takamustaan ulkohuussissa talvisin. Tähän John kuitenkin vastasi "Jos ei jaksa lähteä ulos paskalle, niin on aika käydä pitkäkseen ja kuolla pois." John Ekman eli 72-vuotiaaksi ja vaimo Serafina 90-vuotiaaksi asti.