Aleksanterinkatu 45 - Artur Jacklin

Artur Jacklin

Päätoimittaja

(s. 1886 - k. 1956)

Artur Jacklin oli Kaskisten oman sanomalehden Kaskö Tidningin ensimmäinen typografi, kun se perustettiin vuonna 1914. Hän sai pian vastuun koko teknisestä puolesta. Neljä vuotta myöhemmin hän ryhtyi osakkaaksi ja oli pääsosakkeenomistaja aina kuolemaansa asti. Tässä talossa oli Jacklinin koti ja lehden paino.

Ennen kuin Kaskisiin tuli sanomalehti, uutiset kuultiin ukko Häggbladilta. Tämä harvinaisen muhkeaääninen mies käveli edestakaisin pitkin katuja ja heilutteli vanhaa kelloa saadakseen yleisön huomion. Kellon soiton jälkeen hän kajautti ilmoille sen päivän uutiset ja tiedotukset. Sitten hän jatkoi matkaansa. Ukko Häggbladin taksa oli kolme markkaa per uutisen luenta. Hänen tiedetään tarttuneen uutiskelloonsa vielä vuonna 1918.

Kaskö Tidning perustettiin taloudellisen optimismin ilmapiirissä vuonna 1914. Kaupunkiin oli juuri saatu rautatie ja se toi mukanaan uutta elinkeinoelämää. Aluksi lehdestä kaavailtiin kaksikielistä julkaisua. Tähän ei Kaskö Tidningin porukalla ollut kuitenkaan riittävästi pääomaa. Suomenkielinen Kaskisten Lehti sai oman yrityksensä, Kaskisten Kirjapainon. Se ajautui kuitenkin parissa vuodessa konkurssiin.

Kaskö Tidning selvisi suomenkielistä sisartaan paremmin. Paikkakunnan väestö oli pääosin ruotsinkielistä. Lehden perustaja ja kantava voima oli kaupunginlääkäri Uno Fleege. Osakkeenomistajina olivat pankinjohtaja Herman Roschier ja ruotsalainen J.M. Eriksson, josta koitui yritykselle tuonnemmin paljon harmia.

Elettiin poliittisesti jännittäviä aikoja. Vuonna 1917 Kaskö Tidning puhui Suomen itsemäärämisoikeuden puolesta. Venäjän hallinnon sensuuri oli tiukkaa ja toimittajien oli varottava sanojaan.

Syyskuussa 1917 venäläiset sotilaat tarkastivat lehden painon ja varastot. Viranomaiset epäilivät, että lehden taustavoimilla oli vallankumouksellisia aikeita. Lehden onneksi mitään hämäräperäistä ei löytynyt. Tosiasiassa sotilailla oli hyvä syy nuuskia paikkoja. Lehden tiloissa painettiin yön hämärinä tunteina ruotsinkielistä suojeluskunnan ohjesääntöä. Ikkunoihin laitettiin illan tullen paksut villakankaat, jotta valo ei paistaisi kadulle. Päivällä painolaatat olivat vintissä piilossa. Vaarallista puuhaa, mutta onneksi he pääsivät pälkähästä.

Lehden seuraava jännitysnäytelmä oli yrityksen sisäinen vallankaappaus. Osakas Eriksson sai päähänsä kaupata lehteä Kristiinankaupunkiin. Lehden perustaja Uno Fleegen mielestä ei tullut kysymykseen, että hänen lehtensä ajettaisiin pahimman kilpailijan syliin. Erikssonin osakkeet lunastettiin ja lehti vakautettiin luottomiehen Artur Jacklinin käsiin. Hänestä tuli näin lehden pääomistaja, kustantaja ja päätoimittaja.

Jacklin ei kirjoittanut artikkeleita juurikaan itse. Hän oli tahdikas editoija, jonka oli otettava huomioon lehden rajallinen sivumäärä ja lukijakunta. Jacklinin linja oli, että sensuuria ei tarvita itsenäisessä vapaassa maassa. Hän antoi erilaisille näkemyksille tilaa lehdessään.

Artur Jacklinin vapaa-ajan harrastuksiin kuului kalastus ja hänet tunnettiin suurena laulun ja musiikin ystävänä. Hän oli monin tavoin aktiivinen yhdistystoiminnassa ja nuorten asiat olivat hänen sydäntään lähellä. Aikalaiset kuvaavat Jacklinia hiljaiseksi ja hieman vetäytyväksi mieheksi, joka viihtyi parhaiten läheisten ystäviensä parissa.

Arturin poika Olaw Jacklin jatkoi lehden julkaisua isän kuoltua vuonna 1956. Lehti ehti 50-vuoden ikään, kun se vuonna 1964 siirtyi Närpiöön. Lehden nimeksi tuli Närpes-Övermark-Kaskö Tidning. Vuonna 1968 nimestä tuli Närpes Tidning.

Lehden perustaja Uno Fleege ei olisi iloinen, jos tietäisi, että hänen lehtensä lopulta päätyi pahimman kilpailijan käsiin Kristiinankaupunkiin: Närpes Tidning sulautettin vuonna 1980 osaksi Syd-Österbotten -lehteä. Lehti on siis sama, jolle Eriksson-kehveli yritti kaupata Kaskö Tidningiä vuonna 1918.

Tässä talossa oli Kaskö Tidningin paino neljänkymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen taloon asettui neljäksitoista vuodeksi Tasangon piparkakkutehdas. Tasangon leipomon tuotteita myytiin ympäri koko maan ja parhaimmillaan se työllisti jopa viisitoista ihmistä. Kaskislaiset muistelevat vieläkin haikeana leipomon ihanaa tuoksua.