Raatihuoneenkatu 48 - Oskar Koskinen

Oskar Koskinen

Kalakauppias
s. 1873 - k. 1951

Oskar Koskinen muutti Vaasasta Kaskisiin vaimonsa Hildurin ja viiden lapsensa kanssa. Hän välitti voita Etelä-Suomeen ja oli ollut kirjanpitäjänä Vaasan Saippuatehtaalla. Kun hänestä tuli Suuohjan Kauppaosakeyhtiö Aitan johtaja vuonna 1916, perhe asettui Kaskisiin. Aitta osti viljaa, olkia ja heinää ja myi sitä edelleen. Yrityksellä oli viljamakasiinit Kaskisten Heinätorilla ja Kalatorilla. Aitta perusti myös ensimmäisen kaupallisen kalansuolaamon Kaskisten Kalarantaan.

Aitta osti tämän talon osoitteessa Raatihuoneenkatu 48 vuonna viinatehtailija Renströmin tyttäriltä. Talosta tuli Oskar Koskisen työsuhdeasunto ja konttori. Aitta lopetti toimintansa jo vuonna 1922. Oskar Koskinen osti tämän talon ja otti osan liiketoiminnasta omistukseensa.

Aluksi Koskisen pääbisnes oli viljatuotteissa, mutta kalan suolaus osoittautui kaikkein tuottoisimmaksi. Hän rakensi Kalarantaan kaksi rantavajaa suurten suolaustynnyrien varastoiksi. Myöhemmin suolaamosta tehtiin yksi iso rakennus. Tämä rakennus on nykyään Kaskisten Kalastusmuseo.

Koskinen otti vastaan lohta, siikaa ja silakkaa. Ennen toista maailmansotaa silakkaa suolattiin saaveissa ja tynnyreissä. Jos kalaa tuli sisään runsaasti Koskinen auttoi itsekin suolaamisessa. Hän palkkasi naisia ja nuorisoa perkaamaan. Kolmestakymmenestä kilosta perattua kalaa sai 1930-luvulla 3 markkaa. Lautatarhalla sai kuusi markkaa tunnilta, joten miehet hakeutuivat mielummin sinne hommiin.

Kaskisten kala oli kuulua ympäri maan. Tuore kala vietiin Kaskisten asemalle, josta junakyyti kuljetti sitä niin Helsinkiin kuin Rovaniemellekin. Tuore kala saatiin säilymään muutaman päivän jään avulla. Jäätä haettiin Kaskisten Kotilammelta talvella ja säilöttiin sahanpurujen alle. Niin sitä riitti pitkälle kesään. Kala lastattiin laatikoihin, joita Koskinen nikkaroi vapaa-ajallaan.

Oskar Koskinen oli monien muiden yrittäjien tavoin aktiivinen paikallispolitiikassa. Hän oli energinen ja aikaansaava mies, joka liikkui kiireellä paikasta toiseen. Hän oli kuulu hyvästä laskupäästään. Koskisella oli aina paras pukunsa päällä. Hän oli ostanut kaksi pukua räätäli Heinon liikkeestä, mutta kummassakin oli aina suolatahroja joka puolella. Jos asiakas valitti kalan laadusta, Koskinen kuittasi, että taitaa vikaa olla ostajassakin.

Oskar Koskisen kuoltua hänen poikansa Kurt jatkoi perheen yritystoimintaa aina 1970-luvulle asti.