Raatihuoneenkatu 14 - Carl Bäcker

Carl Bäcker

Apteekkari & laivanvarustaja

(s. 1800 - k. 1860)

Carl Bäcker oli Kaskisten ensimmäinen kunnon apteekkari. Siihen aikaan apteekin pitämiseen piti anoa privilegio, joka saatiin Venäjän tsaarin keisarilliselta senaatilta. Bäckeriä ennen kaupungissa oli ollut vain joitakin kurjia ja alkoholisoituneita rohtojen myyjiä.

Bäcker syntyi Tammisaaressa vuonna 1800 ja muutti 30-vuotiaana Kaskisiin vaimonsa Anna Lovisa Högströmin kanssa.

Menestyvät porvarit asuivat kaupungin tällä kaupungin arvostetuimmalla alueella Raatihuoneenkadun eteläpäässä. Silloin kadun nimi oli "Köpmansgatan". Apteekkarin piti luonnollisesti asettua oman asemansa mukaiselle asuinalueelle. Bäcker osti tämän Raatihuoneenkatu neljässätoista sijaitsevan talon kapteeni Gustav Adolf Hobinilta.

Tämä talo on rakennettu vuonna 1788. Kun Bäcker osti sen vuonna 1830, se oli punamullattu. Jo kolmen vuoden kuluttua Bäcker maalautti sen keltaiseksi, joka oli sen ajan muotiväri. Samalla talo myös laudoitettiin. Talossa oli yksitoista huonetta, mm. kuisti, sali, apteekki, viisi kammaria joissa kaakeliuunit sekä kaksi keittiötä. Kahdesta keittiössä toisessa oli pelkästään hella. Ja toisessa oli sekä hella, että leivinuuni. Tämän lisäksi oli laboratorion tilat. Tätä valtavaa taloa asuttivat Carl Bäcker, vaimo, sisar, kolme piikaa ja kaksi renkiä. Pariskunnalla oli yksi adoptiotytär, Maria Matilda.

Valtava ulkorakennus on ilmeisesti rakennettu vuonna 1812. Tämä on viimeinen säilynyt tämän tyyppinen piharakennus Kaskisissa. Siellä oli rehusäilö, navetta, hevostalli, huussi, halkoliiteri, sekä kaksi varastoa.

Carl Bäcker oli apteekkitoiminnan ohella myös liikemies, erityisesti laivanvarustaminen kiinnosti häntä. Yhdessä Gustav Fredrik Thuringin kanssa hän omisti kymmenkunta alusta.

Bäckerillä oli myös useita luottamustoimia kaupungissa. Hän toimi palokunnassa ja oli merimieshuoneen asiamies. Merimieshuone oli satamakaupungeissa se organisaatio, joka hoiti merimiesten asioita ja avusti mahdollisuuksien mukaan köyhien merenkulkijoiden perheitä.

Asiamies piti luetteloa laivoista, joiden pääisännät asuivat kaupungissa, sekä merimieshuoneeseen kuuluvista päällysmiehistä, perämiehistä, merimiehistä, konemiehistä ja lämmittäjistä. Hänelle myönnettiin myös harvinaiset alkoholin valmistus- ja myyntioikeudet.

Carl Bäckerin kuoltua vuonna 1869 nuorempi veli Alexander jatkoi apteekkitoimintaa. Carlin leski jäi asumaan heidän luokseen.

Talolla on tästä eteenpäin varsin kirjava historia. Kun toimelias kaupunginlääkäri Uno Fleege perusti Kaskö Tidning - lehden vuonna 1914, täällä oli sen ensimmäinen paino. Sitten talossa oli Fina Häggblomin kahvila-ravintola, ja 1920-luvun alussa taloa isännöi Leander Uotinen, jolla oli ulkorakennuksessa makkaratehdas. Uotisen vaimo pyöritti ravintolatoimintaa. Nämä Uotiset ovat tanssija-koreografi Jorma Uotisen isovanhemmat.

Vuonna 1923 Kaskisten kaupunki osti molemmat pihapiirin rakennukset ja taloon asettui suomenkielinen kansakoulu, joka toimi siinä aina vuoteen 1978 asti.

1930-luvun lamavuosina ulkovaraston päädyssä oli kaupungin soppakeittiö vähävaraisille. Siihen aikaan rakennuksessa oli ovi Raatihuoneenkadulle. Sieltä kaupunkilaiset saivat noutaa keittoa omiin astioihinsa. Joskus ruoka syötiin paikan päällä, toisinaan ihmiset kiikuttivat sitä kotiin.

Lama hiljensi merenkulkua ja tällä oli suuri vaikutus kaskislaisten miesten työtilanteeseen. Siihen aikaan ei ollut muuta sosiaaliturvaa, joten kaupungin ruoka-apu oli ainoa köyhäinapu. Työttömän toinen vaihtoehto oli lähteä kerjuulle Närpiöön tai muille paikkakunnille. Viiden vuoden kuluttua talous onneksi elpyi ja satamaliikenteen vilkastuminen toi miehille taas töitä.