Raatihuoneenkatu 44 - Katy & Etel Ahlqvist

Sisarukset Katy ja Etel Ahlqvist

Maitokaupan pitäjät

(s. 1908- k. 1982) (s. 1909 - k. 1991)

Sisarukset Katy ja Etel Ahlqvist pitivät maitokauppaa tässä osoitteessa useiden vuosikymmenten ajan. Maitokauppa sijaitsi talon kulmassa. Nykyiset omistajat ovat säilyttäneet puodin puitteet entisellään. Näyteikkunasta saa kurkistaa sisään. Kesätapahtumien aikaan kulmauksessa on usein pikkuinen vanhan ajan esineistöllä somistettu kahvila.

Katy ja Etel perivät talon isältään Gabriel Ahlqvistilta, joka vuonna 1913 remontoi ja laajensi talon nykyiseen ulkoasuunsa kaupungin ensimmäisen rakennusmestarin Gustaf Rosenlöfin upeiden jugendtyylisten piirustusten mukaisesti. Talon nykyinen väritys vastaa piirustuksessa olleita värivalintoja. Talon pohjoispäässä lukee "Villa Höblom". Nimi tulee Höblomin perheeltä - Ingeborg Höblom oli Katyn ja Etelin isoäiti. Hän myi talon aikanaan heidän isälleen.

Maitokauppaan tultiin aina oman kannun kanssa. Lapset tulivat mielellään äidin mukana Katyn ja Etelin luo asioille, sillä nämä ystävälliset kaupan tädit antoivat aina karamellin palkaksi laulamisesta. Koululaiset kipaisivat aina mahdollisuuden tullen sinne makeisostoksille.

Puodin maito tuli Borgin tilalta Eskilsön saaresta, joka sijaitsee Kaskisten edustalla. 1900-luvun alussa kolmasosalla kaskislaisista talonomistajista oli omia lehmiä. Varakkaammilla porvareilla oli kuudesta seitsemään lehmää ja muilla yksi tai kaksi.

Sisarusten asiakkaita olivatkin etupäässä vuokralla asuvat, joilla ei ollut omaa karjaa. Vähitellen eläinten pito kaupunkialueella väheni. 1980- luvulla kaupungissa oli jäljellä enää yksi lehmä. Sisarukset saivat siis vuosi vuodelta enemmän asiakkaita.

Lehmien pito kaupungissa ei ollut helppoa. Naisten ja lasten tehtävänä oli ajaa lehmät laitumelle aikaisin aamulla ja hakea ne takaisin navettaan illan tullen. Saaren laidunalueet olivat rajalliset. Joskus lapset lähetettiin niittämään rantaheinää lehmille. Närpiöläiset maanviljelijät tulivat keskiviikkoisin ja lauantaisin Kaskisten torille heinän myyntiin.

Ahlqvistin sisarusten puodista sai maidon lisäksi myös tuoretta leipää, leivonnaisia sekä kuivatavaraa. Leivän heille toimitti mm. kaupungin eteläpäässä sijainnut Oskar Vinbergin leipomo.

Leipuri heräsi viideltä aamulla töihin. Puoliltapäivin tuoreet leipomukset olivat valmiit eteenpäin toimitettavaksi. Leipurin tavarakärryä kuskasivat usein lapset. He kyyditsivät leivät ja leivonnaiset kaikkiin Raatihuoneenkadun varrella sijainneisiin ruokakauppoihin. Vinbergin leipomon tuotevalikoimaan kuuluivat ruisleipä, limput, ranskanleivät, piparkakut, voirinkelit ja erilaiset leivonnaiset.

Katy ja Etel olivat hyvin tyypillisiä kaskislaisia puodinpitäjiä. Raatihuoneenkadulla sijainneet kaupat - joita 1930-luvulla oli liki kolmekymmentä - olivat hyvin pieniä. Valikoimaltaan ne olivat melko vaatimattomia ja vain yhden tai kahden huoneen kokoisia. Talon muut huoneet olivat kauppiaalla asuinkäytössä, kuten Katyn ja Etelinkin talossa.

Ennen maitokauppaa aivan 1900-luvun alussa tämän talon kulmassa oli pikkuinen kahvila. Sitä pitivät kaksi kaskislaista neitiä Anna Sjöblom ja Adele Winberg. Kahvila kulki kaskislaisten suussa nimellä "Annadels café". Se oli kovin suosittu paikallisen nuorison keskuudessa. Kahvilalla ei ollut keittiötä, vaan kahvit keitettiin primuskeittimellä. Annan ja Adelen elämänkululle kahvilalla oli suuri merkitys: sen kautta molemmat löysivät tulevan aviomiehensä.

Saarikaupungin ruokatalous

Kaskisissa on järjestetty markkinoita aina 1800-luvun alusta alkaen. Vuonna 1864 markkinaluvat kuitenkin peruttiin, koska Kaskisiin saapunut markkinaväki riehaantui usein juopottelemaan ja tappelemaan. Markkinoista oli paikkakunnalle enemmän harmia kuin hyötyä. Torimyyntikään ei ottanut sujuakseen, sillä kaskislaisten talojen emännät matkasivat Närpiöstä tulevia torimyyjiä vastaan ja ostivat parhaat tavarat pois kuormasta, ennen kuin myyjät ehtivät torille asti. Lopulta närpiöläiset kauppiaat katsoivat parhaaksi myydä tuotteet suoraan taloihin. Kauppiaat toivat polttopuita, heinää, perunaa, voita ja muita maataloustuotteita.

Eläinten pito oli maanviljelystä tärkeämmässä asemassa Kaskisissa. Vuohia kutsuttiin köyhän miehen lehmiksi. Pitkään ne olivat kovin suosittuja kotieläimiä, mutta koska vuohet tekivät paljon tuhoja viljelyksille ja jyrsivät niityt tyhjiksi, päätettiin niiden antaa laiduntaa Kaskisten edustan saaristossa.
Vuonna 1792 tehdyn asetuksen nojalla vuohesta tuli Kaskisten kaupungin alueella henkipatto: jos elikko tavattiin yrttipenkistä, pellolta tai niityltä ruokailemassa sen sai tappaa.

Vuonna 1852 tehdyssä laskennassa kaupungissa oli jopa 156 lehmää. Myös lampaita, vuohia, kanoja ja sikoja löytyi. Vuoteen 1859 asti lehmät saivat käyskennellä vapaasti ympäri kaupunkia, mutta sitten päätettiin, että niille oli paras aidata omat laidunalueet.